Ötöjä ja matoja

Omaa logiikkaa, osa nn: Mitä trooppisempi ilmasto, sitä nopeampi luonnon kiertokulku. Ja enemmän ötököitä. Ja kun on enemmän ötököitä, seuraa enemmän välikappaleita luonnolliseen ruokaketjuun. Siihen mahtuu Singaporessa 108 matelijaa eli liskoa tai käärmettä. (Suomessa elää peräti viisi matelijalajia.)

Olen kokenut mielestäni turhan ison annoksen matelijakohtaamisia. Käärmehavainnoissa nimittäin yksikin on liikaa... Jos on uskomista verkossa jaettavaan informaatioon, käärmehavainnot olisivat melko harvinaisia, enkä ole kuullut kovin monia omakohtaisia kokemuksia, ainoastaan vuosikausia eläviä legendoja. Jos joku onneton python eksyy joskus julkiselle paikalle jossain päin tätä saarta, asiaa vatvotaan mediassa monta päivää. Mutta mepäs näimme jo vuosia sitten ensimmäisellä previsiitillä ison mustan kobran Mount Faberilla. Seurassa ollut paikallinen agentti kiihtyi havainnosta vähintään yhtä paljon kuin me. Ja nyt siis asumme tuon saman luonnonpuiston laidalla.
T näki pari viikkoa sitten tuolla lenkkipolullaan isohkon mustan käärmeen. Kyseessä oli todennäköisesti paikallinen "sylkevä kobra", josta kannattaa pysyä kaukana - siis sylkyetäisyyden ulkopuolella. Ja kuinkas ollakaan juuri viime viikolla condomme portin lähellä, tuolla Mount Faberin puolella, oli jäänyt auton alle isohko musta käärme. Yikes. Lenkkeilykielto viidakkopoluilla pimeään aikaan!

Mutta osaa ne pienemmätkin matelijat yllättää. Nykyisessä asunnossamme on enemmän gekkoliskoja kuin muistan koskaan aiemmin nähneeni. Ne ovat noin 5 - 12 cm pitkiä sympaattisia vipeltäjiä, jotka kiipeävät hämärän laskeutuessa pitkin ulkoseiniä. Ja joskus eksyvät ikkunasta sisään. Luulisin, että ne tykkäävät syödä muurahaisia, joita meillä myös riittää jatkuvaksi taisteluksi saakka. Ja asumme muuten 10:nnessa kerroksessa!
Gekko on ihan harmiton otus, mutta inhoan sen kapasiteettia loikata äkkiä salamannopeasti tosi kauas. Samoin sitä, että joskus ne jäävät kattoon hengailemaan ja saattavat kopsahtaa sieltä äkkiarvaamatta alas. Vaikka sänkyyn. Kun pelästyksissä heität liskon, se tarraa kiinni seinään imukuppijaloillaan.

Viime viikolla eräänä iltana syntyi karmea kalabaliikki, kun olohuoneen ilmastointilaitteesta putosi yhtäkkiä valkoiselle nahkasohvalle lasten viereen muutaman sentin mittainen gekon häntä. Se oli juuri irronnut, verinen ja sätki kuin kala kuivalla maalla. Ihmeen kauankin sen refleksit toimi.
Tapahtuma jäi inhottavasti alitajuntaan ja varmaan siitä syystä ehdin juuri väistää, kun kahden päivän päästä sohvalle mätkähti loppuosa liskoa. Hengetönnä. Kannattaa siis miettiä kahdesti ennen kuin nukkuu ilmastointilaitteen alla...

Ja niitä muurahaisia. Asunnossamme on jatkuvasti siellä täällä muutaman pikkuruisen ruskean muurahaisen etsintäpartioita. Jätäpä jonnekin tippa makeaa mehua ja kohta paikalle johtaa maantie, joka muuttuu pian valtatieksi.
Eräänä iltana lapset söivät suklaajätskiä ennen nukkumaanmenoa. Poika ei ilmeisesti pessyt tahmaisia käsiään, kun joi päälle vettä. Täytin saman sinänsä puhtaan näköisen juomalasin vedellä ja vein sängyn viereen yötä varten. Iltasadun aikana lasin ympärille oli kerääntynyt kuhiseva rengas mustia muurahaisia.

Muurahaisten lisäksi asunnossa voi olla kuokkavieraina jos jonkinlaista ötökkää. Huomasin hankkineeni erikoisen hyönteisterraarion: Ikean tiiviissä lasipurkissa ollut pasta oli muuttunut kovakuoriaisyhdyskunnaksi, jossa tuubipastan kierteiden sisällä elivät "pesissä" munat ja toukat, aikuiset kiipeilivät ympäriinsä ja vanhukset makasivat kuolleina pohjalla. Syötiin sitten jotain muuta kuin proteiinipastaa.

Viidakkopolulla kannattaa katsoa, mihin astuu...

Feng-tastic Singapore

Nappasin otsikon paikallisesta olympialaishuumasta: Feng Tianwei kun toi Singaporelle ensimmäisen olympiamitalin yli viiteenkymmeneen vuoteen. Laji on pöytätennis, kuinkas muutenkaan. Ehkä naapuritkin suhtautuvat taas positiivisesti meidän terassilta karkaaviin pingispalloihin, ainakin hetkellisesti?

Kansallishuuma on täällä muutenkin taas kovassa nousussa ja huipentuu ensi viikolla Singaporen kansallispäivän viettoon. Monissa asuintaloissa on huolehdittu jo hyvissä ajoin lippujen ripustuksesta ikkunoihin ja pihoille. Kaupat pullistelevat kansallispäivän T-paitoja ja oikeastaan kaikkea mahdollista punavalkoista tavaraa. Paraatia varten on harjoiteltu jo ties kuinka monena lauantaina: hävittäjien muodostelmalentoja ja helikoptereiden liputuslentoja. Jos ei sattunut saamaan lippuja kansalispäivän paraatin katsomoon, voi niitä vielä ehkä ostaa harjoituksiin.

"Kansallisurheilulajeja" esittelevä pilapiirros oli pakko lainata tuohon sivulle, se oli niin osuva. Tänään ihailin viimeisenä esitellyn lajin (Long Jump and Chope) paikallisia taitajia ihan itse. Aika näppäriä osaajia puolitäydessä metrojunassa Novenan ja Somersetin välillä. Ihailen varsinkin sitä unen syvyyttä, johon voi vaipua heti istuuduttuaan ja olla huomaamatta edessä seisovaa viimeisillään raskaana olevaa. Vaikka välillä havahdutaan kännykkään saapuvaan viestiin niin johan taas silmät painuu kiinni. Oscarin arvoisia suorituksia.

Jos joku ihmettelee, miksi vaivaudun kulkemaan julkisilla liikennevälineillä ison mahani kanssa, niin se taas johtuu siitä, että sain samana aamuna tarpeekseni kohdalle osuneesta taksikuskista. Pappa veteli mutkat suoriksi nasta laudassa kaistojen keskellä kaasutellen (Öhöm, anteeksi, en ole vielä menossa synnyttämään, vain lääkärin vastaanotolle...) ja haukkui matkalla kaikki muut kuljettajat "Cra-azy driver, cra-a-zy driver, see? Very naughty, very naughty!". Kiitin onneani, että selvisin hengissä matkasta ja päätin tulla takaisin kotiin MRT:lla.