Nappasin otsikon paikallisesta olympialaishuumasta: Feng Tianwei kun toi Singaporelle ensimmäisen olympiamitalin yli viiteenkymmeneen vuoteen. Laji on pöytätennis, kuinkas muutenkaan. Ehkä naapuritkin suhtautuvat taas positiivisesti meidän terassilta karkaaviin pingispalloihin, ainakin hetkellisesti?
Kansallishuuma on täällä muutenkin taas kovassa nousussa ja huipentuu ensi viikolla Singaporen kansallispäivän viettoon. Monissa asuintaloissa on huolehdittu jo hyvissä ajoin lippujen ripustuksesta ikkunoihin ja pihoille. Kaupat pullistelevat kansallispäivän T-paitoja ja oikeastaan kaikkea mahdollista punavalkoista tavaraa. Paraatia varten on harjoiteltu jo ties kuinka monena lauantaina: hävittäjien muodostelmalentoja ja helikoptereiden liputuslentoja. Jos ei sattunut saamaan lippuja kansalispäivän paraatin katsomoon, voi niitä vielä ehkä ostaa harjoituksiin.
"Kansallisurheilulajeja" esittelevä pilapiirros oli pakko lainata tuohon sivulle, se oli niin osuva. Tänään ihailin viimeisenä esitellyn lajin (Long Jump and Chope) paikallisia taitajia ihan itse. Aika näppäriä osaajia puolitäydessä metrojunassa Novenan ja Somersetin välillä. Ihailen varsinkin sitä unen syvyyttä, johon voi vaipua heti istuuduttuaan ja olla huomaamatta edessä seisovaa viimeisillään raskaana olevaa. Vaikka välillä havahdutaan kännykkään saapuvaan viestiin niin johan taas silmät painuu kiinni. Oscarin arvoisia suorituksia.
Jos joku ihmettelee, miksi vaivaudun kulkemaan julkisilla liikennevälineillä ison mahani kanssa, niin se taas johtuu siitä, että sain samana aamuna tarpeekseni kohdalle osuneesta taksikuskista. Pappa veteli mutkat suoriksi nasta laudassa kaistojen keskellä kaasutellen (Öhöm, anteeksi, en ole vielä menossa synnyttämään, vain lääkärin vastaanotolle...) ja haukkui matkalla kaikki muut kuljettajat "Cra-azy driver, cra-a-zy driver, see? Very naughty, very naughty!". Kiitin onneani, että selvisin hengissä matkasta ja päätin tulla takaisin kotiin MRT:lla.
No comments:
Post a Comment