Takaikkuna

Vauvaa nukuttaessa ja imettäessä pitää istua paljon ja se on tylsää. Onneksi on isot ikkunat.
Näkymät muodostuvat Sentosa-tunnelin mutaisesta rakennustyömaasta, aina hereillä olevasta  konttisatamasta ja sademetsän latvustosta. Yllättäen sademetsässä tapahtuu vähiten mitään näkyvää. Joku lintu lehahtaa ja orava loikkaa.

Näköalat paranivat merkittävästi eräänä päivänä, kun työmaalta kaadettiin puu. Se ei ollut ihan mikä tahansa puu vaan noin 30-metrinen "sateenvarjopuu". Onkohan se suomeksi sadepuu? Sellainen, mitä näkee telkkarin luontodokkareissa afrikkalaisella tasangolla.
Puuta ei voinut tietysti rojauttaa ihan minne tahansa timber-huudon säestyksellä. Tarvittiin huojuva nostokori, joka nosti korkeuksiin yhden ukon ja moottorisahan. Puun latvaan kiinnitettiin valjaat, jotka viritettiin toiseen nosturiin. Sitten alkoi näytelmä: Ukko nostetaan sahaamaan epätoivoisen paksua runkoa vähän kerrallaan. Ukko viedään kauemmas ja nosturi yrittää nostaa latvasta sahattua palaa pois. Ei irtoa, uusi yritys. Ja sama uudelleen ja uudelleen ja uudelleen - kunnes irtoaa. Viritetään valjaat seuraavaan kohtaan muutama metri alemmas. Toistetaan. Parin päivän kuluttua puu on siistissä pinossa maassa ja konttisatama näkyy nyt meille paljon paremmin.

Konttisataman lukemattomat nosturit ovat kuin valtavia metallikirahveja, jotka nostavat kaulansa ylös, kun eivät työskentele ja kurottavat ne vaakatasoon, kun laituriin tulleen rahtilaivan lasti pitää purkaa. Nosturit liikkuvat kiskoilla hitaasti paikasta toiseen. Kun niitä pitää liikuttaa muualle kuin kiskoilla, liukuu satamaan nosturien äitinosturi. Se nostaa konttinosturia niskasta ja siirtää. Luin joku päivä Hesarista henkilöstä, joka määritteli itsensä objektiseksuaaliksi ja meni naimisiin Eiffel-tornin kanssa. Tämä kaikkien nosturien nosturi olisi varmaan kyseisen henkilön märkä uni.

Kuukakkujen aika

Moni kakku päältä kaunis vaan silkkaa paputahnaa sisältä?

Taas on kuukakkujen aika. Taidan olla meidän perheessä ainoa, joka jaksaa innostua eksoottisista ruokakokeiluista aina uudelleen. Muille kuukakut ja muukakut pitää tyrkyttää "Et voi tietää, jollet maista"-periaatteella.

Kuukakut ovat kauniita. Veikkaanpa, että siihen perustuu suurin osa niiden viehätyksestä. Mitä onneatuovia sanoja onkaan kakkumuotissa?

Tänä vuonna minua kuukakkufania lykästi, sillä Midautumn festival on levittäytynyt Vivo Cityn ala-aulaan lukuisten leipomoiden muodossa. Useimmat tarjoavat maistiaisia. Makuvalikoima on laajentunut perinteisestä lootustahnasta uusiin sfääreihin, kuten wasabi-merilevä-snowskin (yllättävän hyvää), chili-suklaa-snowskin (nam!). Häegen-Dazs tarjoaa kalliita jäätelökuukakkuja, sekä tietysti joku on keksinyt tehdä ylihinnoiteltuja Angry Birds -kuukakkuja.
Perinteinen kuukakku on paistettu ja taikinakuorinen. Snowskin on paistamaton, kuorrutettu, sisältä tahnamainen leivos, jonka makumaailmaa voi ilmeisesti varioida loputtomiin.Yhteistä kaikille kuukakuille on yleensä superkaunis pakkaus.

Perinteisiä kuukakkuja on muuten saanut ostaa Helsingissäkin kiinalaisesta kaupasta!

Lisää midautumn festivalista vanhassa blogikirjoituksessani:
http://piritta-singapore.blogspot.sg/2007/08/osa-36-kuukakkuja-ja-paperilyhtyj.html

Ötöjä ja matoja

Omaa logiikkaa, osa nn: Mitä trooppisempi ilmasto, sitä nopeampi luonnon kiertokulku. Ja enemmän ötököitä. Ja kun on enemmän ötököitä, seuraa enemmän välikappaleita luonnolliseen ruokaketjuun. Siihen mahtuu Singaporessa 108 matelijaa eli liskoa tai käärmettä. (Suomessa elää peräti viisi matelijalajia.)

Olen kokenut mielestäni turhan ison annoksen matelijakohtaamisia. Käärmehavainnoissa nimittäin yksikin on liikaa... Jos on uskomista verkossa jaettavaan informaatioon, käärmehavainnot olisivat melko harvinaisia, enkä ole kuullut kovin monia omakohtaisia kokemuksia, ainoastaan vuosikausia eläviä legendoja. Jos joku onneton python eksyy joskus julkiselle paikalle jossain päin tätä saarta, asiaa vatvotaan mediassa monta päivää. Mutta mepäs näimme jo vuosia sitten ensimmäisellä previsiitillä ison mustan kobran Mount Faberilla. Seurassa ollut paikallinen agentti kiihtyi havainnosta vähintään yhtä paljon kuin me. Ja nyt siis asumme tuon saman luonnonpuiston laidalla.
T näki pari viikkoa sitten tuolla lenkkipolullaan isohkon mustan käärmeen. Kyseessä oli todennäköisesti paikallinen "sylkevä kobra", josta kannattaa pysyä kaukana - siis sylkyetäisyyden ulkopuolella. Ja kuinkas ollakaan juuri viime viikolla condomme portin lähellä, tuolla Mount Faberin puolella, oli jäänyt auton alle isohko musta käärme. Yikes. Lenkkeilykielto viidakkopoluilla pimeään aikaan!

Mutta osaa ne pienemmätkin matelijat yllättää. Nykyisessä asunnossamme on enemmän gekkoliskoja kuin muistan koskaan aiemmin nähneeni. Ne ovat noin 5 - 12 cm pitkiä sympaattisia vipeltäjiä, jotka kiipeävät hämärän laskeutuessa pitkin ulkoseiniä. Ja joskus eksyvät ikkunasta sisään. Luulisin, että ne tykkäävät syödä muurahaisia, joita meillä myös riittää jatkuvaksi taisteluksi saakka. Ja asumme muuten 10:nnessa kerroksessa!
Gekko on ihan harmiton otus, mutta inhoan sen kapasiteettia loikata äkkiä salamannopeasti tosi kauas. Samoin sitä, että joskus ne jäävät kattoon hengailemaan ja saattavat kopsahtaa sieltä äkkiarvaamatta alas. Vaikka sänkyyn. Kun pelästyksissä heität liskon, se tarraa kiinni seinään imukuppijaloillaan.

Viime viikolla eräänä iltana syntyi karmea kalabaliikki, kun olohuoneen ilmastointilaitteesta putosi yhtäkkiä valkoiselle nahkasohvalle lasten viereen muutaman sentin mittainen gekon häntä. Se oli juuri irronnut, verinen ja sätki kuin kala kuivalla maalla. Ihmeen kauankin sen refleksit toimi.
Tapahtuma jäi inhottavasti alitajuntaan ja varmaan siitä syystä ehdin juuri väistää, kun kahden päivän päästä sohvalle mätkähti loppuosa liskoa. Hengetönnä. Kannattaa siis miettiä kahdesti ennen kuin nukkuu ilmastointilaitteen alla...

Ja niitä muurahaisia. Asunnossamme on jatkuvasti siellä täällä muutaman pikkuruisen ruskean muurahaisen etsintäpartioita. Jätäpä jonnekin tippa makeaa mehua ja kohta paikalle johtaa maantie, joka muuttuu pian valtatieksi.
Eräänä iltana lapset söivät suklaajätskiä ennen nukkumaanmenoa. Poika ei ilmeisesti pessyt tahmaisia käsiään, kun joi päälle vettä. Täytin saman sinänsä puhtaan näköisen juomalasin vedellä ja vein sängyn viereen yötä varten. Iltasadun aikana lasin ympärille oli kerääntynyt kuhiseva rengas mustia muurahaisia.

Muurahaisten lisäksi asunnossa voi olla kuokkavieraina jos jonkinlaista ötökkää. Huomasin hankkineeni erikoisen hyönteisterraarion: Ikean tiiviissä lasipurkissa ollut pasta oli muuttunut kovakuoriaisyhdyskunnaksi, jossa tuubipastan kierteiden sisällä elivät "pesissä" munat ja toukat, aikuiset kiipeilivät ympäriinsä ja vanhukset makasivat kuolleina pohjalla. Syötiin sitten jotain muuta kuin proteiinipastaa.

Viidakkopolulla kannattaa katsoa, mihin astuu...

Feng-tastic Singapore

Nappasin otsikon paikallisesta olympialaishuumasta: Feng Tianwei kun toi Singaporelle ensimmäisen olympiamitalin yli viiteenkymmeneen vuoteen. Laji on pöytätennis, kuinkas muutenkaan. Ehkä naapuritkin suhtautuvat taas positiivisesti meidän terassilta karkaaviin pingispalloihin, ainakin hetkellisesti?

Kansallishuuma on täällä muutenkin taas kovassa nousussa ja huipentuu ensi viikolla Singaporen kansallispäivän viettoon. Monissa asuintaloissa on huolehdittu jo hyvissä ajoin lippujen ripustuksesta ikkunoihin ja pihoille. Kaupat pullistelevat kansallispäivän T-paitoja ja oikeastaan kaikkea mahdollista punavalkoista tavaraa. Paraatia varten on harjoiteltu jo ties kuinka monena lauantaina: hävittäjien muodostelmalentoja ja helikoptereiden liputuslentoja. Jos ei sattunut saamaan lippuja kansalispäivän paraatin katsomoon, voi niitä vielä ehkä ostaa harjoituksiin.

"Kansallisurheilulajeja" esittelevä pilapiirros oli pakko lainata tuohon sivulle, se oli niin osuva. Tänään ihailin viimeisenä esitellyn lajin (Long Jump and Chope) paikallisia taitajia ihan itse. Aika näppäriä osaajia puolitäydessä metrojunassa Novenan ja Somersetin välillä. Ihailen varsinkin sitä unen syvyyttä, johon voi vaipua heti istuuduttuaan ja olla huomaamatta edessä seisovaa viimeisillään raskaana olevaa. Vaikka välillä havahdutaan kännykkään saapuvaan viestiin niin johan taas silmät painuu kiinni. Oscarin arvoisia suorituksia.

Jos joku ihmettelee, miksi vaivaudun kulkemaan julkisilla liikennevälineillä ison mahani kanssa, niin se taas johtuu siitä, että sain samana aamuna tarpeekseni kohdalle osuneesta taksikuskista. Pappa veteli mutkat suoriksi nasta laudassa kaistojen keskellä kaasutellen (Öhöm, anteeksi, en ole vielä menossa synnyttämään, vain lääkärin vastaanotolle...) ja haukkui matkalla kaikki muut kuljettajat "Cra-azy driver, cra-a-zy driver, see? Very naughty, very naughty!". Kiitin onneani, että selvisin hengissä matkasta ja päätin tulla takaisin kotiin MRT:lla.

Hullu punakarvainen apina!

kuvalainaus: Straits Times Through the lense

Olen rodultani kaukaasialainen. Niin olet todennäköisesti sinäkin. Eli valkoinen. Eli singaporelaisittain ang moh, punakarvainen apina. Tosin tämä on lähes yhtä epäkorrekti ilmaisu kuin sanoa suomeksi n*****ri. 

Sattuipa Straits Timesin Facebook -toimituksessa pikku moka. Uutisoivat tässä eräänä päivänä auto-onnettomuudesta, jossa katumaasturi törmäsi päin puuta tuntemattomasta syystä, keskellä kaupunkia. Se moka oli mainita uutisessa, että autosta nähtiin poistuvan verta vuotavan kaukaasialaisen miehen. Uutista seurasi lukijoiden kommentteja. 

Voitte varmaan kuvitella, mitä tasoa olisi lukijoiden kommentit, jos suomalaisen iltapäivälehden verkkouutisessa kerrottaisiin, että romanimies* ajoi Helsingin keskustassa tuntemattomasta syystä päin puuta.

*kokeile vaihtaa sanan tilalle: somalimies, venäläismies, arabimies, virolaismies

- Juovuksissa. Kaikki valkoiset viis veisaa rattijuoppoudesta. 
- Ja juopottelee ihan sikana.
- Rikas. Ei sitä haittaa, jos lyttää yhden auton, rahat riittää uuteen.
- Näki varmaan nätin valkoisen tytön!
- Hullu punakarvainen apina!
- Jos ulkomaalaiset eivät osaa ajaa autoa Singaporessa, ei niille pidä antaa ajolupaa.
- Kaikki ulkomaalaiset pitää panna autokouluun suorittamaan paikallinen ajokortti.
- Valkoiset eivät piittaa paikallisista liikennesäännöistä!


ja puolustukseksi:


- Onnettomuuksia voi sattua kenelle tahansa.
- Miksi toimittaja teki tästä rotukysymyksen?
- Eihän se edes ollut mikään ökyauto.
- Eivät kaikki valkoiset täällä ole ulkomaalaisia.


Voisin hyvin kuvitella edellämainitun suomalaisen iltapäivälehden verkkokeskustelun sisällöksi vaihtamalla rodun tai kansallisuuden. Emme me ihmiset ennakkoluuloinemme taida poiketa toisistamme kovin paljoa. 


Seuraavan päivän painettuun lehteen sama uutinen oli korjattu rotuasian osalta, kerrottiin vain verisestä miehestä.

Vauvanhiusharja

Kuvassa kukista tehty lohikäärme Garden Festivalissa.

Meidän kolmatta "Bundle of Joy":ta odottaessa (Omituisen siirappinen termi. Täällä sitä käytetään hyvin yleisesti.) en voi välttyä vertailemasta Suomen ja Singaporen äitiyshuoltoa. Koska tarkoitus ei ole mollata kotimaatani sen enempää - ja olkoon, että olin varsin huono-onninen Itä-Helsingin neuvolakokemuksieni kanssa tällä kertaa - keskityn siihen, mikä täällä on mielestäni erilaista. Omituista. Ihmeellistä. Outoa...

Kiinalaisessa kalenterissa on menossa lohikäärmeen vuosi, joka on uskomusten mukaan kaikista suotuisin lapsen syntymiselle. Lohikäärmelapsien odotetaan menestyvän elämässään muita paremmin. Kiinassa vuosi on aiheuttanut varsinaisen Baby Boomin, koska monet ovat säästelleet lapsentekoa oikeaa ajankohtaa odottaen, mutta täällä vaikutus on paljon pienempi. Muistaakseni eräs lääkäri arvioi noin 15% isompaa syntyvyyslukua tälle vuodelle. Muutenhan Singaporen alhaisesta syntyvyydestä ollaan jatkuvasti huolissaan.

Kun täällä ilmoittautuu synnytyssairaalaan, alkaa jatkuva kaupallinen äitiys- ja vauvatuotteiden tyrkytys. Ensimmäisellä lääkärinkäynnillä sain vastaanotosta mukaani kassillisen "lahjoja". Vaippanäytteitä, vauvalehtiä, vouchereita ja lisäravinnenäytteitä. Hassuinta ovat "maitokorvikkeet", eli jauheet, joista sekoitetaan lisäravinnemaitoa, ei vauvalle vaan äidille! Suklaan- ja vaniljanmakuisista jauheista tulee kyllä ihan jauhecappuccinoa vastaava juoma, kun lisää sekaan pikakahvia, ja ei kai niistä folaatti-, omega-3 ja rautalisistä haittaakaan ole?  Mutta ohjeen mukaan haaleana nautittuna...

Myös lääkärin vastaanoton odotushuoneessa on aina tarjolla sponsoroitua välipalaa: pieniä KitKatteja ja Tobleroneja. Mitäs siitä sanotte, siskot? Saako mammoja hemmotella ainaisen syyttelyn sijaan?

Omituisimmat äitiysjutut paljastuvat viattomasti nimetyn "Babyhood" -lehden sisällöstä. 

Kannessa mainostetaan "5 FAQ for new mums". "Faktat" kertovat mm. että uskomuksen mukaan synnyttäneet äidit eivät saa kylpeä kuukauteen. Nyt on kuitenkin tarjolla kylpyveteen lisättäviä yrttejä, jotka kumoavat kylvyn aiheuttaman liiallisen tuulivaikutuksen, joka saattaa muuten aiheuttaa myöhemmällä iällä reumatismia. Check. Aion peseytyä tästä huolimatta ilman yrttejä.

Rapujen syöminen raskausaikana aiheuttaa lapselle mieliteon koskea kaikkeen, mihin silmä osuu. Check. Liian myöhäistä. Tiger prawns, glass prawns, lobsters, shrimps, herkkuruokaani. Muistakaa te siellä Suomessa, ravustuskauden ollessa aluillaan. Ja muistatte sitten, kun tuo lapsi kasvaa, että mistä ne vikkelät näpit aiheutuvat.

Valtion painattama äitiysopas sentää kumoaa joitakin yleisiä uskomuksia. Kuten esimerkiksi sen, että papaijan tai ananaksen syömisen raskausaikana ei ole tieteellisesti todistettu aiheuttavan mitään harmia. Kysypä kiinalaiselta, niin molemmat on iso no-no. Too cooling.

Kaupallisten vauvatuotteiden friikkigalleriaan ehdoittaisin ensimmäiselle sijalle vauvanhiusharjaa. Ei siis vauvan-hiusharjaa vaan vauvanhius-harjaa.

Kiinalaisille ja ilmeisesti myös monille muille aasialaisille kulttuureille vauvan ensimmäinen hiustenleikkuu on tärkeä tapahtuma. Mutta Tang-dynastian aikainen "taimaobi"-perinne menee hieman yli ymmärrykseni. Palvelun tarjoaja mainostaa tulevansa suorittamaan kuukauden ikäisen vauvan hiustenleikkuun ja leikatuista hiuksista valmistetaan harja, siis sivellin (Huom. englannin kielen brush tarkoittaa sekä harjaa, että sivellintä). Jo 30 000 singaporelaista vauvaa omistaa oman hiusharjan! 

Varmuuden vuoksi mainoksen yhteydessä perustellaan, miksi hiustenleikkuu yhden kuukauden iässä on tärkeää: "Koska vastasyntyneellä on ihossaan rasvaa, joka keskittyy erityisesti päähän. Tämä voi johtaa bakteerien kasvuun, ellei sitä hoideta oikein." 

Ei millään pahalla, mutta eikö tukanpesu riittäisi? 

Ontuvat perustelut jatkuvat: "Hiusten kasvu vaatii proteiinia, kalsiumia ja rautaa, joita vastasyntyneeltä puuttuu."

Toinen friikkituotesija menee "kristallista" valmistetulle leimasimelle, jonka sisään säilötään pätkä napanuoraa. Kun leimasimeen on vielä kaiverrettu vauvan nimi (suotuisin siveltimenvedoin, oletan), "Se voi tuoda vauvalle onnea ja menestystä."

Kolmas friikkituotesija on omistettu äitiyspaidoille, jotka suojaavat elektromagneettiselta säteilyltä. (Näyttää miellyttävästi peltiseltä trooppiseen ilmastoon!) 

Mutta sitten kaikista hankalimpaan aiheeseen: Mikä lapselle nimeksi?

Nimettäessä lasta on tärkeää ottaa huomioon tarkan syntymähetken horoskooppiin liittyvät kahdeksan merkkiä, jotka taas ovat yhteydessä viiteen elementtiin (metalli, puu, vesi, tuli ja maa). Nimen kirjainmerkit muodostavien siveltimenvetojen määrän on tärkeää noudattaa  viittä eri muotoa, jotta lopputulos on enemmän onnekas kuin epäonnea tuova. Osuva nimi tuo lapselle onnea ja menestystä koko elämän ajan. 

Tuliko selväksi? Jos ei (minulle ainakaan), tarjoaa onneksi Master Fu nimeämispalveluita (valitse palveluista: testinimeäminen, perusnimeäminen tai edistyneempi nimeäminen). Täytä vain lomake ja lähetä heti lapsen synnyttyä. Saat vastauksen 24:n tunnin sisällä kätevästi jo ennen sairaalasta kotiuttamista!

Mun maidi

Nyt seuraa tunnustus. Palkkasimme heti takaisin Singaporeen muuttaessamme perheeseemme täysipäiväisen kotiapulaisen. Maidin. Piian. Domestic workerin.
Jep, näen, kuinka naamat venähtävät ja silmät pyörivät. Paitsi niillä, joilla on omakohtaista kokemusta kotiapulaisista. Sattuneesta syystä ne, joilla on kokemusta, eivät asiasta kauheasti huutele Suomessa asuessaan.

Viimeksi täällä asuessamme apulaiskysymyksen prosessointi eteni suurinpiirtein näin: Aluksi en voinut käsittää, miksi joku haluaa kotiinsa apulaisen asumaan. Eikös se ole aina nurkissa, vieras ihminen, eikä sitä voisi enää kotonaan edes kävellä nakuna... Ja voiko tuossa pienessä kopissa joku tyytyväisesti asua?
Edellisen asunnon vuokraisäntä suostui asennuttamaan tiskikoneen, vaikka oma agenttimme oli sitä mieltä, ettei Singaporessa tarvita tiskikoneita ollenkaan, koska kaikilla on tiskaavat kotiapulaiset.

Palkkasimme aluksi kerran viikossa käyvän siivoojan. (Tähän väliin on pakko kertoa niille, jotka eivät ole koskaan asuneet tropiikissa, että täällä koti on syytä pitää putipuhtaana, ellei halua alivuokralaisiksi muurahaisia ja torakoita, joita taas seuraavat liskot. Vaatteet, lakanat ja pyyhkeetkin pitää pestä paljon useammin kuin viileämmässä ja kuivemmassa ilmastossa.)

Kun perheeseen syntyi toinen lapsi, siivoojamme oli jo kauan jupissut, että tarvitsemme hänen sijaansa kokoaikaisen kotiapulaisen. Sitten tarjoutui tilaisuus periä pois muuttavalta naapuriperheeltä tutuksi tullut kiva apulainen. Ja sen koomin meillä ei ole kyseenalaistettu kotiapulaisen tarvetta. Selittelemäänhän sitä joutuu suomalaisille.

Ihanko se asuu teillä?
- Kyllä. Useimmissa singaporelaisissa perhekokoisissa asunnoissa on erillinen utility room, jonka käyttötarkoitus on pommisuojana ja varastona toimimisen ohessa apulaisen asuttaminen. Huoneeseen liittyy pieni erillinen wc/suihkutila ja se sijaitsee yleensä keittiön yhteydessä.

Miten teillä voi olla siihen varaa?
- Apulaiselle maksetaan noin 500 SGD kuukaudessa kokemuksesta riippuen (euron surkealla nykykurssilla noin 330 euroa). Tästä ei apulainen maksa veroja vaan saa palkan puhtaana käteen. Työnantaja huolehtii mm. apulaisen ruoka-, hygienia- ja lääkärikuluista ja vakuutuksista. Apulaisen pitämisestä työnantaja maksaa kiinteän veron, maid levyn.

Miksi kukaan viitsii tehdä tuollaista työtä?
- Apulaisiksi tulee nuoria naisia mm. Filippiineiltä, Indonesiasta, Intiasta ja muista maista, joissa on paljon työttömyyttä ja monet elävät köyhissä oloissa. Hyvän paikan saaneet apulaiset viihtyvät usein pitkään samassa perheessä tai kiertävät suosituksien avulla perheestä toiseen ja keräävät pesämunaa kotimaahan paluuta varten. Ja elättävät puoli sukua lähettämillään rahoilla. Edellinen apulaisemme rakennutti itselleen talon Filippiineille. Toki ehdot ovat rankat, agentti ottaa työnvälityksestä ja lupien järjestämisestä suhteellisen ison palkkion ja apulaiset ovat aika turvattomia joutuessaan huonosti kohdelluiksi.

Mitä se teillä tekee?
- Siivoaa, pyykkää, kokkaa ja vahtii lapsia tarpeen mukaan. Kokenut apulainen osaa hoitaa työnsä ilman jatkuvaa perään katsomista ja osaa löytää paikkansa perheen arjessa. Meillä on ollut aluksi uuden apulaisen kanssa rajanvetoa esimerkiksi näissä asioissa: Lakanoita ei tarvitse vaihtaa joka päivä. Alusvaatteita ei tarvitse silittää. Lapset pitää opettaa itse keräämään lelunsa, eikä kulkea perässä jälkiä siivoten...

Luin juuri Straits Timesista, että Japaniin on perustettu uraauurtava apulaisagentuuri. Japanissa kotitöitä kun ei ole ollut tapana teettää ulkopuolisilla. Niin kuin ei Suomessakaan. Paitsi vielä muutama vuosikymmen sitten. Oma isotätinikin oli nuorena tyttönä piikomassa.

Samalla kun Suomi siirtyy yhä enemmän itsepalvelukulttuuriin, poistaa kotitalousvähennyksiä ja jättää lapsiperheet ja vanhukset pärjäämään omillaan, harkitkaamme apulaisagentuurien perustamista. Kotiapulaisen palkkaaminen ei ole ihmiskauppaa. Apulaista saa kohdella hyvin.

Tätäkin kirjoitettaessa (hyödytöntä) tuli pyykit silitettyä (hyödyllistä).

Minun Singapore? Monta asiaa on muuttunut, mutta ei niin kovinkaan moni. Kummaa, miten paljon sitä unohtaa paitsi huonoja, myös hyviä asioita lyhyessä ajassa.

Dettol, diesel ja durian, märkä multa kasvihuoneessa, suitsuke ja food courtin käryt. Singaporen ominaistuoksuja, joista olin jo unohtanut reilussa kolmessa vuodessa suurimman osan. Vasta kastellun kasvihuoneen tuoksu tosin tuo aina mieleen Singaporen, oli sitten missä päin maailmaa tahansa.

Singlishia pulputtava taksikuski (jolla on kuriositeettina iso karvainen luomi naamassa tai pitkät käyrät keltaiset sormenkynnet) polkee Toyota Crownin polkimia, joille tuskin yltää istuimeltaan. Kuski hyppii penkillä samaan tahtiin tuulilasissa heiluvien onnenkalujen kanssa. Taksissa haisee nahan kiillotusaine ja kuskin eväät. Samat puheenaiheet joka kerta, mistä tulette, viivyttekö pitkään, onko Suomessa kylmä, mitä tykkäätte Singaporen ilmastosta ja mikä kännykkämalli sinulla on kädessä ja onko se hyvä.

No, ei aivan näin enää. Vanhat Toyota Crownit on korvattu melkein kokonaan uusilla autoilla. Taksin varausautomaatti, joka toimii nykyään soiton lisäksi tekstiviestillä, latelee useinmiten nauhalta Hyundai Sonatan tunnistetiedot. Nykivä kyyti on jäänyt historialliseksi automaattivaihteiden myötä. Ja vanhat kiinalaiset papatkin jäävät kai joskus eläkkeelle tai vaihtavat muihin hommiin, kuten hissipojiksi tai food courtin siivoojiksi. Jopa turvavyöt löytyvät nykyään takapenkeiltä.

Jos unohtaa taksin varausnumeronsa, voi tarkistaa kuskin näytöltä, tilasiko juuri tämän taksin. Automaattinen järjestelmä tunnistaa soittajan numeron perusteella. Puhelinnumeroiden uudelleen käytöstä johtuen ensimmäisen kuukauden ajan olin varausjärjestelmässä nimellä Mr Lawrence. Asia ei minua suuremmin haitannut (mitä vikaa on Mr Lawrencessa?), mutta koska erään inttävän kuskin mielestä minä en v-o-i olla Mr Lawrence, katsoin asialliseksi vaihtaa tietojärjestelmään oikean nimen, Madam Piritta.

Mutta oikeastaan mieluisinta on liikkua nykyään metrolla eli MRT:lla, kiitos hienon uuden rengasmetrolinjan. Sillä ajellessa sopii mietiskellä, mikä on vikana, kun Helsingin metron automatisointi ei onnistu, kulkuportteja ei oteta käyttöön, vaikka sillä saataisiin karsittua pummit pois, eikä niitä laituriporttejakaan saada toimintakuntoon millään.

Ajankohtainen puheenaihe täällä(kin) on maahanmuutto. Yksikin taksikuski vakuuttelee, että hänellä ei ole mitään ulkomaalaisia vastaan, ei ei - tervetuloa, tarvitsemme ulkomaalaista työvoimaa, foreign talent. Siitähän on singaporelainen talouselämä totaalisen riippuvainen. Periaatteessa suhtautuminen ulkomaalaisiin on positiivista.

Mutta on ulkomaalaisia - ja ulkomaalaisia. Emämaasta tulevat kiinalaiset! Ne eivät osaa käyttäytyä, jos kuulopuheisiin on uskominen. Niitä ei kiinnosta sulautua paikalliseen yhteisöön tai noudattaa paikallisia tapoja. Niiden lapset kakkaa uima-altaaseen, asuntojen arvot laskee siellä, mihin ne muuttaa joukoittain. Jotkut taas sikarikkaina eivät välitä edes hankkia ferrareilleen vakuutuksia, mitä siitä, jos yksi ruttaantuu, ostetaan uusi. 
Itse en osaa sanoa, olenko törmännyt vielä huonostikäyttäytyviin uussingaporenkiinalaisiin. Ehkä se hapannaamainen lady, joka varasi täyden kahvilan viimeisen vapaan pöydän, vaikka seuralainen oli vasta jonon hännillä odottamassa. Tai ehkä se lady, joka alusvaateliikkeessä kiilasi itsensä ja merkkilaukkunsa väkisin minun ja kassaneidin väliin, vaikka minulla oli juuri ostosten maksaminen kesken.

Huono käytös ja sääntöjen noudattamatta jättäminen järkyttää singaporelaisia, jotka ovat tottuneet lainkuuliaisuuteen ja järjestykseen. Valtion politiikka on ollut ilmeisesti suopea kiinalaisten maahanmuuttoa kohtaan, mutta kansalaiset eivät enää ole niin suopeita. PM Lee jopa antoi uussingaporelaisille seuraavanlaisia ohjeita viime viikolla: Ulkomaalaiset - omaksukaa paikalliset tavat, tutustukaa naapureihinne. Muuten on kuuluisa monikulttuurinen harmoninen yhteiselo uhattuna. Samalla kiristettiin ulkomaalaisten työperusteisia oleskelulupia perheenjäsenten osalta: Jos et tienaa tarpeeksi, et saa tuoda perhettä maahan, appivanhemmista nyt puhumattakaan.
Mahtaakohan tämä kuulostaa millään lailla tutulta puheenaiheelta suomalaisen korviin?