Nyt seuraa tunnustus. Palkkasimme heti takaisin Singaporeen muuttaessamme perheeseemme täysipäiväisen kotiapulaisen. Maidin. Piian. Domestic workerin.
Jep, näen, kuinka naamat venähtävät ja silmät pyörivät. Paitsi niillä, joilla on omakohtaista kokemusta kotiapulaisista. Sattuneesta syystä ne, joilla on kokemusta, eivät asiasta kauheasti huutele Suomessa asuessaan.
Jep, näen, kuinka naamat venähtävät ja silmät pyörivät. Paitsi niillä, joilla on omakohtaista kokemusta kotiapulaisista. Sattuneesta syystä ne, joilla on kokemusta, eivät asiasta kauheasti huutele Suomessa asuessaan.
Viimeksi täällä asuessamme apulaiskysymyksen prosessointi eteni suurinpiirtein näin: Aluksi en voinut käsittää, miksi joku haluaa kotiinsa apulaisen asumaan. Eikös se ole aina nurkissa, vieras ihminen, eikä sitä voisi enää kotonaan edes kävellä nakuna... Ja voiko tuossa pienessä kopissa joku tyytyväisesti asua?
Edellisen asunnon vuokraisäntä suostui asennuttamaan tiskikoneen, vaikka oma agenttimme oli sitä mieltä, ettei Singaporessa tarvita tiskikoneita ollenkaan, koska kaikilla on tiskaavat kotiapulaiset.
Palkkasimme aluksi kerran viikossa käyvän siivoojan. (Tähän väliin on pakko kertoa niille, jotka eivät ole koskaan asuneet tropiikissa, että täällä koti on syytä pitää putipuhtaana, ellei halua alivuokralaisiksi muurahaisia ja torakoita, joita taas seuraavat liskot. Vaatteet, lakanat ja pyyhkeetkin pitää pestä paljon useammin kuin viileämmässä ja kuivemmassa ilmastossa.)
Kun perheeseen syntyi toinen lapsi, siivoojamme oli jo kauan jupissut, että tarvitsemme hänen sijaansa kokoaikaisen kotiapulaisen. Sitten tarjoutui tilaisuus periä pois muuttavalta naapuriperheeltä tutuksi tullut kiva apulainen. Ja sen koomin meillä ei ole kyseenalaistettu kotiapulaisen tarvetta. Selittelemäänhän sitä joutuu suomalaisille.
Ihanko se asuu teillä?
- Kyllä. Useimmissa singaporelaisissa perhekokoisissa asunnoissa on erillinen utility room, jonka käyttötarkoitus on pommisuojana ja varastona toimimisen ohessa apulaisen asuttaminen. Huoneeseen liittyy pieni erillinen wc/suihkutila ja se sijaitsee yleensä keittiön yhteydessä.
Miten teillä voi olla siihen varaa?
- Apulaiselle maksetaan noin 500 SGD kuukaudessa kokemuksesta riippuen (euron surkealla nykykurssilla noin 330 euroa). Tästä ei apulainen maksa veroja vaan saa palkan puhtaana käteen. Työnantaja huolehtii mm. apulaisen ruoka-, hygienia- ja lääkärikuluista ja vakuutuksista. Apulaisen pitämisestä työnantaja maksaa kiinteän veron, maid levyn.
Miksi kukaan viitsii tehdä tuollaista työtä?
- Apulaisiksi tulee nuoria naisia mm. Filippiineiltä, Indonesiasta, Intiasta ja muista maista, joissa on paljon työttömyyttä ja monet elävät köyhissä oloissa. Hyvän paikan saaneet apulaiset viihtyvät usein pitkään samassa perheessä tai kiertävät suosituksien avulla perheestä toiseen ja keräävät pesämunaa kotimaahan paluuta varten. Ja elättävät puoli sukua lähettämillään rahoilla. Edellinen apulaisemme rakennutti itselleen talon Filippiineille. Toki ehdot ovat rankat, agentti ottaa työnvälityksestä ja lupien järjestämisestä suhteellisen ison palkkion ja apulaiset ovat aika turvattomia joutuessaan huonosti kohdelluiksi.
Mitä se teillä tekee?
- Siivoaa, pyykkää, kokkaa ja vahtii lapsia tarpeen mukaan. Kokenut apulainen osaa hoitaa työnsä ilman jatkuvaa perään katsomista ja osaa löytää paikkansa perheen arjessa. Meillä on ollut aluksi uuden apulaisen kanssa rajanvetoa esimerkiksi näissä asioissa: Lakanoita ei tarvitse vaihtaa joka päivä. Alusvaatteita ei tarvitse silittää. Lapset pitää opettaa itse keräämään lelunsa, eikä kulkea perässä jälkiä siivoten...
Luin juuri Straits Timesista, että Japaniin on perustettu uraauurtava apulaisagentuuri. Japanissa kotitöitä kun ei ole ollut tapana teettää ulkopuolisilla. Niin kuin ei Suomessakaan. Paitsi vielä muutama vuosikymmen sitten. Oma isotätinikin oli nuorena tyttönä piikomassa.
Samalla kun Suomi siirtyy yhä enemmän itsepalvelukulttuuriin, poistaa kotitalousvähennyksiä ja jättää lapsiperheet ja vanhukset pärjäämään omillaan, harkitkaamme apulaisagentuurien perustamista. Kotiapulaisen palkkaaminen ei ole ihmiskauppaa. Apulaista saa kohdella hyvin.
Tätäkin kirjoitettaessa (hyödytöntä) tuli pyykit silitettyä (hyödyllistä).
Edellisen asunnon vuokraisäntä suostui asennuttamaan tiskikoneen, vaikka oma agenttimme oli sitä mieltä, ettei Singaporessa tarvita tiskikoneita ollenkaan, koska kaikilla on tiskaavat kotiapulaiset.
Palkkasimme aluksi kerran viikossa käyvän siivoojan. (Tähän väliin on pakko kertoa niille, jotka eivät ole koskaan asuneet tropiikissa, että täällä koti on syytä pitää putipuhtaana, ellei halua alivuokralaisiksi muurahaisia ja torakoita, joita taas seuraavat liskot. Vaatteet, lakanat ja pyyhkeetkin pitää pestä paljon useammin kuin viileämmässä ja kuivemmassa ilmastossa.)
Kun perheeseen syntyi toinen lapsi, siivoojamme oli jo kauan jupissut, että tarvitsemme hänen sijaansa kokoaikaisen kotiapulaisen. Sitten tarjoutui tilaisuus periä pois muuttavalta naapuriperheeltä tutuksi tullut kiva apulainen. Ja sen koomin meillä ei ole kyseenalaistettu kotiapulaisen tarvetta. Selittelemäänhän sitä joutuu suomalaisille.
Ihanko se asuu teillä?
- Kyllä. Useimmissa singaporelaisissa perhekokoisissa asunnoissa on erillinen utility room, jonka käyttötarkoitus on pommisuojana ja varastona toimimisen ohessa apulaisen asuttaminen. Huoneeseen liittyy pieni erillinen wc/suihkutila ja se sijaitsee yleensä keittiön yhteydessä.
Miten teillä voi olla siihen varaa?
- Apulaiselle maksetaan noin 500 SGD kuukaudessa kokemuksesta riippuen (euron surkealla nykykurssilla noin 330 euroa). Tästä ei apulainen maksa veroja vaan saa palkan puhtaana käteen. Työnantaja huolehtii mm. apulaisen ruoka-, hygienia- ja lääkärikuluista ja vakuutuksista. Apulaisen pitämisestä työnantaja maksaa kiinteän veron, maid levyn.
Miksi kukaan viitsii tehdä tuollaista työtä?
- Apulaisiksi tulee nuoria naisia mm. Filippiineiltä, Indonesiasta, Intiasta ja muista maista, joissa on paljon työttömyyttä ja monet elävät köyhissä oloissa. Hyvän paikan saaneet apulaiset viihtyvät usein pitkään samassa perheessä tai kiertävät suosituksien avulla perheestä toiseen ja keräävät pesämunaa kotimaahan paluuta varten. Ja elättävät puoli sukua lähettämillään rahoilla. Edellinen apulaisemme rakennutti itselleen talon Filippiineille. Toki ehdot ovat rankat, agentti ottaa työnvälityksestä ja lupien järjestämisestä suhteellisen ison palkkion ja apulaiset ovat aika turvattomia joutuessaan huonosti kohdelluiksi.
Mitä se teillä tekee?
- Siivoaa, pyykkää, kokkaa ja vahtii lapsia tarpeen mukaan. Kokenut apulainen osaa hoitaa työnsä ilman jatkuvaa perään katsomista ja osaa löytää paikkansa perheen arjessa. Meillä on ollut aluksi uuden apulaisen kanssa rajanvetoa esimerkiksi näissä asioissa: Lakanoita ei tarvitse vaihtaa joka päivä. Alusvaatteita ei tarvitse silittää. Lapset pitää opettaa itse keräämään lelunsa, eikä kulkea perässä jälkiä siivoten...
Luin juuri Straits Timesista, että Japaniin on perustettu uraauurtava apulaisagentuuri. Japanissa kotitöitä kun ei ole ollut tapana teettää ulkopuolisilla. Niin kuin ei Suomessakaan. Paitsi vielä muutama vuosikymmen sitten. Oma isotätinikin oli nuorena tyttönä piikomassa.
Samalla kun Suomi siirtyy yhä enemmän itsepalvelukulttuuriin, poistaa kotitalousvähennyksiä ja jättää lapsiperheet ja vanhukset pärjäämään omillaan, harkitkaamme apulaisagentuurien perustamista. Kotiapulaisen palkkaaminen ei ole ihmiskauppaa. Apulaista saa kohdella hyvin.
Tätäkin kirjoitettaessa (hyödytöntä) tuli pyykit silitettyä (hyödyllistä).
No comments:
Post a Comment