Minun Singapore? Monta asiaa on muuttunut, mutta ei niin kovinkaan moni. Kummaa, miten paljon sitä unohtaa paitsi huonoja, myös hyviä asioita lyhyessä ajassa.

Dettol, diesel ja durian, märkä multa kasvihuoneessa, suitsuke ja food courtin käryt. Singaporen ominaistuoksuja, joista olin jo unohtanut reilussa kolmessa vuodessa suurimman osan. Vasta kastellun kasvihuoneen tuoksu tosin tuo aina mieleen Singaporen, oli sitten missä päin maailmaa tahansa.

Singlishia pulputtava taksikuski (jolla on kuriositeettina iso karvainen luomi naamassa tai pitkät käyrät keltaiset sormenkynnet) polkee Toyota Crownin polkimia, joille tuskin yltää istuimeltaan. Kuski hyppii penkillä samaan tahtiin tuulilasissa heiluvien onnenkalujen kanssa. Taksissa haisee nahan kiillotusaine ja kuskin eväät. Samat puheenaiheet joka kerta, mistä tulette, viivyttekö pitkään, onko Suomessa kylmä, mitä tykkäätte Singaporen ilmastosta ja mikä kännykkämalli sinulla on kädessä ja onko se hyvä.

No, ei aivan näin enää. Vanhat Toyota Crownit on korvattu melkein kokonaan uusilla autoilla. Taksin varausautomaatti, joka toimii nykyään soiton lisäksi tekstiviestillä, latelee useinmiten nauhalta Hyundai Sonatan tunnistetiedot. Nykivä kyyti on jäänyt historialliseksi automaattivaihteiden myötä. Ja vanhat kiinalaiset papatkin jäävät kai joskus eläkkeelle tai vaihtavat muihin hommiin, kuten hissipojiksi tai food courtin siivoojiksi. Jopa turvavyöt löytyvät nykyään takapenkeiltä.

Jos unohtaa taksin varausnumeronsa, voi tarkistaa kuskin näytöltä, tilasiko juuri tämän taksin. Automaattinen järjestelmä tunnistaa soittajan numeron perusteella. Puhelinnumeroiden uudelleen käytöstä johtuen ensimmäisen kuukauden ajan olin varausjärjestelmässä nimellä Mr Lawrence. Asia ei minua suuremmin haitannut (mitä vikaa on Mr Lawrencessa?), mutta koska erään inttävän kuskin mielestä minä en v-o-i olla Mr Lawrence, katsoin asialliseksi vaihtaa tietojärjestelmään oikean nimen, Madam Piritta.

Mutta oikeastaan mieluisinta on liikkua nykyään metrolla eli MRT:lla, kiitos hienon uuden rengasmetrolinjan. Sillä ajellessa sopii mietiskellä, mikä on vikana, kun Helsingin metron automatisointi ei onnistu, kulkuportteja ei oteta käyttöön, vaikka sillä saataisiin karsittua pummit pois, eikä niitä laituriporttejakaan saada toimintakuntoon millään.

Ajankohtainen puheenaihe täällä(kin) on maahanmuutto. Yksikin taksikuski vakuuttelee, että hänellä ei ole mitään ulkomaalaisia vastaan, ei ei - tervetuloa, tarvitsemme ulkomaalaista työvoimaa, foreign talent. Siitähän on singaporelainen talouselämä totaalisen riippuvainen. Periaatteessa suhtautuminen ulkomaalaisiin on positiivista.

Mutta on ulkomaalaisia - ja ulkomaalaisia. Emämaasta tulevat kiinalaiset! Ne eivät osaa käyttäytyä, jos kuulopuheisiin on uskominen. Niitä ei kiinnosta sulautua paikalliseen yhteisöön tai noudattaa paikallisia tapoja. Niiden lapset kakkaa uima-altaaseen, asuntojen arvot laskee siellä, mihin ne muuttaa joukoittain. Jotkut taas sikarikkaina eivät välitä edes hankkia ferrareilleen vakuutuksia, mitä siitä, jos yksi ruttaantuu, ostetaan uusi. 
Itse en osaa sanoa, olenko törmännyt vielä huonostikäyttäytyviin uussingaporenkiinalaisiin. Ehkä se hapannaamainen lady, joka varasi täyden kahvilan viimeisen vapaan pöydän, vaikka seuralainen oli vasta jonon hännillä odottamassa. Tai ehkä se lady, joka alusvaateliikkeessä kiilasi itsensä ja merkkilaukkunsa väkisin minun ja kassaneidin väliin, vaikka minulla oli juuri ostosten maksaminen kesken.

Huono käytös ja sääntöjen noudattamatta jättäminen järkyttää singaporelaisia, jotka ovat tottuneet lainkuuliaisuuteen ja järjestykseen. Valtion politiikka on ollut ilmeisesti suopea kiinalaisten maahanmuuttoa kohtaan, mutta kansalaiset eivät enää ole niin suopeita. PM Lee jopa antoi uussingaporelaisille seuraavanlaisia ohjeita viime viikolla: Ulkomaalaiset - omaksukaa paikalliset tavat, tutustukaa naapureihinne. Muuten on kuuluisa monikulttuurinen harmoninen yhteiselo uhattuna. Samalla kiristettiin ulkomaalaisten työperusteisia oleskelulupia perheenjäsenten osalta: Jos et tienaa tarpeeksi, et saa tuoda perhettä maahan, appivanhemmista nyt puhumattakaan.
Mahtaakohan tämä kuulostaa millään lailla tutulta puheenaiheelta suomalaisen korviin?